Kiitos.
Se on ainut asia, jonka voin teille sanoa! ^ ^
Olen kaivannutkin jo koko viikonlopun tänne kirjustelemaan. En välitä pienistä asioista, mutta jotkin asiat satuttavat enemmän, kuin toiset. Eikö näin ole?
Kun arki alkaa, en varmaan enhi täällä juurikaan käydä. Mutta lupaan kirjoittaa viikossa VÄHINTÄÄN yhden kerran! Blogin pitäminen saa ihmisen viisammaksi. Blogissa olevat kävijät antavat uutta toivoa, jotain positiivista elämään. Tiettyjen asioiden avulla jaksan paljon kauemman, paljon enemmän. Luultavasti joudun matikan tukiopetukseen taas koko vuodeksi, se vie voimani, sekä itsetuntoni. Eikö tukiopetuksen olisi tarkoitus auttaa, parantaa? Ei minun kohdallani. En ymmärrä matikasta mitään, ja pelkään, etät joudun ties minne erityisluokalle. Joinakin päivinä rakastan elämää, jotkut päivät ovat suoraa tuskaa.
Mutta onneksi elämäni on enemmän ihanaa, kuin tuskaista! :D
( Ja Shiro, ole ihana tuollaisena, kielenkäyttösi ei (minua ainakaan) haittaa laisinkaan!<3)
Olen oppinut pitämään kaikista, jotka kommaavat minulle. Kaikki ovat niin erilaisia, mutta minulle yhtä ihania. Kun pidän teistä niin kovin, en halua ajatellakkaan, että lakkaisin blogini.
Rakkaat serkkuni, Sugar ja Merderhän lakkauttivat bloginsa. Tämä oli heidän päätöksensä, enkä voi asialle mitään. He ovat sen päätöksen tehneet yhdessä.
Tokihan sitä voi kunnioittaakkin. Jos ei jaksa, ja ole kiinnostunut, niin sitten ei ole.
Mutta minä haluan jatkaa. Hetken aikaa mietin, jaksanko oikeasti. Mutta kyllä minä jaksan. En sitäpaitsi olisi voinut lopettaa, vaikka olisi halunnut. Se olisi näyttänyt siltä, että haluan matkia serkkujani, ja että olen heistä riippuvainen. Näin ei ole. Jaksan ilman heitäkin, ja jos he joskus "hylkäisivät" minut (niin sanotusti, kääntyisivät minua vastaan), niin minä jaksaisin eteenpäin.
Olisin todella surullinen, mutta olen voimakas. Siis sielultani. Olen kokenut joitain asioita enemmän kuin toiset. Perheen sisäiset riidat, erot ja kaikki nämä vahvistavat. Perheessäni on sattunut asioita, jotka saavat minut surulliseksi yhä.
Sen takia jaksan eteenpäin. Ja olen varma kuitenkin, että pidän yhtä serkkujeni kanssa. En ikinä itse hylkäisi heitä.
Mutta jos kohtalo on sitä mieltä, olkoot! :D
Jotkin asiat vain muuttuvat.
Näin, ja olen ollut koko viikonlopun vatsataudissa, ja nuhassa. Toivottavasti tervehdyn tällä viikolla. Ja teen pientä yllätystä tädilleni, mutta se ei ole iso juttu. ;] ( Tämä oli vihje, valmistaudu, Ebe!)
Olen joskus niin outo. Mutta näinhän kaikki ovat. :'> Aina, kun olen lukenut jonkun ihanan kirjan, tulen todella surulliseksi, jos sille ei ole jatkoa. Juuri äskettäin Runotytön kokoelma kirjan, ja nyt olen hiukan suruissani. Mutta jos koskaan ei lopeta, ei koskaa voi aloittaa uuttakaan. Seuraavaksi vuorossa on Pikku Naisia -niminen kirja.
Ja anteeksi hylkäyspuheeni, purjehdin heikoilla tuulillä tänään. Sayonara!
- J
Kommentit